Hugendubel.info - Die B2B Online-Buchhandlung 

Merkliste
Die Merkliste ist leer.
Bitte warten - die Druckansicht der Seite wird vorbereitet.
Der Druckdialog öffnet sich, sobald die Seite vollständig geladen wurde.
Sollte die Druckvorschau unvollständig sein, bitte schliessen und "Erneut drucken" wählen.

Vainajaterapia

E-BookEPUBePub WasserzeichenE-Book
300 Seiten
Finnisch
Books on Demanderschienen am01.04.20211. Auflage
Elämän hallitsemattomuus ja arkeen hukkuminen saavat palaamaan lapsuuden kotiin. Hyvässä toivossa tehty paluu paljastuu kuitenkin odottamattomalla tavalla mystiseksi. Kadonnut isä, menetyksen pelko, syyllisyys ja tiedottomuuden tunne saavat unen ja toden rajat hämärtymään. Entisen elämän velvollisuudet menettävät painonsa merkittävien ja väistämättömien kohtaloiden täyttyessä. Vainajaterapia on nykypäivään sijoittuva tarina, joka jättää lukijalle tilaa luoda omia tulkintojaan tilanteiden todellisuudesta. Unimaiselta tuntuvassa kertomuksessa kuvataan vahvasti yksilön tuntemuksia elämän vastoinkäymisten edessä, kuin myös positiivisia uusia asioita kohdatessa.

Päivätyössään erilaisia kohtaloita kohtaava kirjoittaja, joka ei pelkää tuoda kokemuksiaan raadollisesti tekstiinsä ja tarinaansa. Sosiaali- ja terveysalalla työskentelevä Riekkinen sivuaa tekstissään huomaamiaan alan lohduttomia piirteitä ja ongelmakohtia. Kerronnasta välittyy kirjailijan rakkaus luontoa, musiikkia ja kahvia kohtaan.mehr
Verfügbare Formate
BuchGebunden
EUR29,10
E-BookEPUBePub WasserzeichenE-Book
EUR15,99

Produkt

KlappentextElämän hallitsemattomuus ja arkeen hukkuminen saavat palaamaan lapsuuden kotiin. Hyvässä toivossa tehty paluu paljastuu kuitenkin odottamattomalla tavalla mystiseksi. Kadonnut isä, menetyksen pelko, syyllisyys ja tiedottomuuden tunne saavat unen ja toden rajat hämärtymään. Entisen elämän velvollisuudet menettävät painonsa merkittävien ja väistämättömien kohtaloiden täyttyessä. Vainajaterapia on nykypäivään sijoittuva tarina, joka jättää lukijalle tilaa luoda omia tulkintojaan tilanteiden todellisuudesta. Unimaiselta tuntuvassa kertomuksessa kuvataan vahvasti yksilön tuntemuksia elämän vastoinkäymisten edessä, kuin myös positiivisia uusia asioita kohdatessa.

Päivätyössään erilaisia kohtaloita kohtaava kirjoittaja, joka ei pelkää tuoda kokemuksiaan raadollisesti tekstiinsä ja tarinaansa. Sosiaali- ja terveysalalla työskentelevä Riekkinen sivuaa tekstissään huomaamiaan alan lohduttomia piirteitä ja ongelmakohtia. Kerronnasta välittyy kirjailijan rakkaus luontoa, musiikkia ja kahvia kohtaan.
Details
Weitere ISBN/GTIN9789528057062
ProduktartE-Book
EinbandartE-Book
FormatEPUB
Format HinweisePub Wasserzeichen
Erscheinungsjahr2021
Erscheinungsdatum01.04.2021
Auflage1. Auflage
Seiten300 Seiten
SpracheFinnisch
Dateigrösse459 Kbytes
Artikel-Nr.5689520
Rubriken
Genre9200

Inhalt/Kritik

Leseprobe

Ensimmäinen luku

Matka on kestänyt vasta muutaman tunnin ja kadun jo nyt valintaani olla maksamatta pientä lisähintaa paikasta makuuvaunussa. Olisin sallinut itselleni edes pienen hetken unta pisimpien junavaihtojen välissä, mutta Intercityn istuimet eivät suoranaisesti hyväilleet matkustajaa junan huojuessa raiteilla ja kolisemalla pehmeästi hetkeäkään taukoamatta. Potentiaalisin asento nukahtamiselle olisi säätää istuimeni selkänojan asentoa takanojaan, mutta parin kymmenen asteen kallistus taaksepäin ei pelastaisi kaltaistani herkkäunista vallitsevalta tilanteelta. En väitä, että saisin unta makuuvaunussakaan, mutta epäilemättä ergonomian taso olisi huomattavasti ylellisempi.

Huomaan harkitsevani junan käytävän lattialle pitkälleni asettumista vähän väliä, mutta tyrmään itse oman tuhoon tuomitun suunnitelmani, kun mietin lattian likaisuutta ja pitkälle yöhön jatkuvaa muiden matkustajien liikehdintää kohti ravintolavaunua tai vaunun toisessa päädyssä olevaa vessaa. En myöskään jaksa uskoa, että Intercityn henkilökunta tukisi valintaani leiriytyä vaunun puoliväliin nahkatakista kyhätyn tyynynkorvikkeeni kanssa. Vaikka saisinkin unesta kiinni, olisin kai konduktöörin mukaan jonkinlainen paloturvallisuusriski itselleni ja muille, tai vähintäänkin aiheuttaisin eettistä pahennusta kanssamatkustajissa.

En ole elämäni aikana joutunut juurikaan turvautumaan julkisiin kulkuneuvoihin. Joskus harvoin olen matkustanut bussilla, mutta sitäkin harvemmin junalla. Nekin matkat olen yleensä tehnyt taajamajunalla päiväsaikaan, jonkun reissun yhteydessä, kun oma autoni ei ole ollut matkassa mukana. Tiedän kyllä, että raidematkailu on tullut viime vuosikymmeninä suositummaksi ja onhan se tehokas ja melko edullinen tapa siirtyä pisteestä A pisteeseen B. En kuitenkaan olettanut, että pohjoisesta lähtevässä, yön yli matkaavassa Intercityssä, olisi niin täyttä, että yksittäiselle matkaajalle ei löydy armollista paikkaa, jossa edes hieman oikaista ruhoaan.

Hyväksyisin jopa vierekkäisille tyhjille istumapaikoille selälleni retkahtamisen. Nostaisin jalkani käytäväpuolen käsinojan yli, kääntäisin istuinten välissä olevan käsinojan selkänojien väliin, taittelisin ja asettaisin takkini niskani taa ja retkottaisin selälläni istuimilla. Sain sitten unta tai en, niin ainakin saisin lepuuttaa päätäni, joka on viime aikoina tuntunut kovin raskaalta. Mutta edes istumapaikoista improvisoitu peti ei onnistu matkustajamäärän takia.

Vaunu on täynnä ääniä ja tuoksuja. Osalla on omia eväitä, jotka vaikuttavat varsin herkullisilta, mutta erinäisten tuoksujen sekoittuessa vaunun sisällä, en ole enää varma tekisikö mieleni syödä mitään aromeja synnyttävistä herkuista lähelläni. Kuoritun appelsiinin tuoksu leijailee piristävänä tuulahduksena nenääni, mutta selkäni takana muoveista kääritty kananmunavoileipä omintakeisine tuoksuineen tuottaa appelsiinin kanssa niin dynaamisen aromiduon, että ruokahaluni on mennyttä.

Yritykseni löytää jonkinlaista rauhaa junan tasaisena soivista ominaisäänistä ammutaan alas parin murrosikäisiltä kuulostavan pojan toimesta. Parivaljakko on jossakin vaunun perällä ja kuluttaakseen aikaa pitkässä yössä, he ovat päättäneet katsoa kannettavalta tietokoneelta Taru sormusten herrasta -trilogian elokuvaversioinnin, koska onhan heillä onnekseen koko yö aikaa, mutta ei henkilökohtaisia kuulokkeita, joten elokuva raikaa ympäri vaunua. Filmatisoinnin dramaattiset ja mahtipontiset musiikit, sovitettuna ajoittaisiin tuskan ja pelon sekaisiin äännähdyksiin, sopivat omalla tavallaan kivuliaaseen kiemurteluuni istuimellani, selkärankani antaessa pian periksi, kuin Frodon itsekuri sormuksen houkutellessa tätä.

Istun vaunun puolivälin tienoilla paikalla, jota vastatusten on toinen istuinpari ja istuinten välillä on pöytä. Minä ja kolme muuta matkustajaa luomme tämän maagisen yön ajaksi muovisen lattiaan ja seinään pultatun pöytämme ympärille pienen nuokkuvan kommuunin, jonka vahvin on se, joka on vähiten läsnä ja saanut unesta kiinni.

Vastapäätä itseäni on tajuntansa menettänyt (kadehdittavaa) nuori mies, joka annosteli hengityksen hajusta päätellen itselleen enemmän kuin tarpeellisen määrän nukahtamista edesauttavaa nestettä ravintolavaunussa tuntia aikaisemmin. Hän on eittämättä kommuunimme vahvin lenkki. Korvalappustereoiden kuulokkeet päästävät rytmissä suhisevaa suhahtelua hänen korvistaan, mutta unenlahjoilla siunattu nuorukainen ei tuohon rytmiseen ilotteluun vaikuta havahtuvan.

Hänen vieressään istuu väsyneen oloinen nuori äiti, ehkä alta kolmenkymmenen, joka parin minuutin välein kommentoi jotain tyttärelleen, jonka olisi äitinsä mukaan tarkoitus rauhoittua ja nukkua paikallaan. Tuo alta kouluikäinen tyttö istuu vieressäni ja olen jopa nuokkuessani havainnut, että pienen tytön katse on nauliintunut minuun. Välillä hän on istuimellaan polvillaan ja roikkuu välillämme olevassa käsinojassa, tapittaen suoraan silmiini. Hän istuu asiallisesti hetken äitinsä komentaessa, mutta katseensa hän säilyttää minussa. Välillä sammuneen nuorukaisen syvempi hengähdys saa tytön kasvot nyrpistymään ja katsomaan paheksuvasti nuoren miehen suuntaan, mutta katse kääntyy aina takaisin seuraamaan omaa loputonta taisteluani unen rajamailla.

Tyttö kurottautuu lähemmäs minua tukeutuen käsinojaan ja hänen hengityksensä tuhisee pienen rohinan kera hieman räkäisistä sieraimista. Kohotan silmäkulmaani ja katson sivusilmällä tyttöön.

Anteeksi. Nämä matkat ovat tytölle pitkiä ja hän on ottanut tavakseen tuijotella valitsemiaan ihmisiä. Nuori äiti sanoo hieman pahoitellen, jonka jälkeen luo napakan katseen tyttäreensä, kuin viestien tälle sanattomasti ja käskien tyttöä olemaan kunnolla. Huomaan naisen puhuvan minulle ja avaan väkisin hetkeksi silmiäni, jotta vaikuttaisin hieman reippaammalta ja vähemmän uupuneelta.

Ei minua haittaa. Ehkä ihan hyvä että tuon ikäisellä lapsella on tällaisena yönä tekemistä ja ihmettelemistä. Olettaen että toinen vaihtoehto olisi jatkuva äänen ja metelin tuottaminen.

Niin äiti. Ei sitä haittaa. Tyttö sanoo ponnekkaasti äidilleen kuin ylpeänä siitä, että oli tilanteessa omasta mielestään oikeassa. Hän vain näyttää kamalalta niin halusin tietää, onko hänellä kaikki hyvin. Siksi tarkkailin. Nuori äiti näyttää hetkellisesti virkoavan väsymyksestään ja toruu tyttöä. Koetan rauhoitella äitiä ja tytärtä ja kertoa, että ei sanat eikä huomiot minua loukanneet. Tiedänhän itsekin, että näytän varmasti enemmän kuin väsyneeltä, ehkä jopa sairaalta.

Olen vain väsynyt. Kiitos että huolehdit. Tokaisen tytölle ja koitan pitää äänensävyni mahdollisimman kiitollisen oloisena.

Tosiasiahan se oli, että olen väsynyt. Olen väsynyt fyysisesti ja henkisesti. Tähän matkaan ja elämääni tähän hetkeen asti.

Olin kasvanut rakastavien vanhempien kanssa. Äitini kannusti minua nauttimaan elämästäni ja arvostamaan kaikkea mitä maailma minulle tarjoaa, kun taas isäni kannusti minua opiskelemaan ja järkeilemään elämäni valintoja. Isäni on itse vaikuttavan yrityksen johtoportaassa. Hän tiedostaa itsekin sen, että hän on saanut nykyisen asemansa työelämässä suhteiden ja ennen kaikkea oman isänsä kautta, kuin perintönä.

Isä sanoi minulle pienestä pitäen, että ei voisi luvata minulle samaa turvattua tulevaisuutta, joten minun olisi pakko panostaa opiskeluihin ja koulutuksiin, jotta voisin joskus elämässäni tavoittaa vauraan ja turvallisen taloudellisen tilanteen. Niin myös tein.

Lapsena minulla ei ollut ystäviä koulun ulkopuolella. Koulussa olin ryhmäleikeissä ja peleissä...
mehr