Hugendubel.info - Die B2B Online-Buchhandlung 

Merkliste
Die Merkliste ist leer.
Bitte warten - die Druckansicht der Seite wird vorbereitet.
Der Druckdialog öffnet sich, sobald die Seite vollständig geladen wurde.
Sollte die Druckvorschau unvollständig sein, bitte schliessen und "Erneut drucken" wählen.

Hiljainen rakkaus

E-BookEPUBePub WasserzeichenE-Book
250 Seiten
Finnisch
Books on Demanderschienen am23.08.20221. Auflage
Ystävyys, vanha talo ja Lapin kesä. Mitä muuta nuori nainen voisi kaivata? Paitsi rakkautta, tietysti. Ianista tulee korvaamaton ystävä, kun Veran maailma kääntyy yllättäen päälaelleen. Edes vetoisat huoneet ja jatkuva remontti eivät haittaa, kun tarjolla on maailman paras asuintoveri sekä kasa vanhoja rakkauskirjeitä vuosikymmenten takaa. Kun väärinymmärrys johtaa toiseen ja talo alkaa paljastaa salaisuuksiaan, ystävykset joutuvat valitsemaan, mikä heille on toisissaan tärkeintä. Sillä aina rakkaus ei huuda ääneen.

Henna Vale on keskisuomalainen kirjailija, joka rakastaa hyviä tarinoita, musiikkia ja lämpeneviä kesäiltoja ystävien seurassa. Hänen teoksensa kertovat ystävyydestä, rakkaudesta ja maailmasta, jossa arjen saa hetkeksi unohtaa.mehr
Verfügbare Formate
BuchKartoniert, Paperback
EUR19,40
E-BookEPUBePub WasserzeichenE-Book
EUR6,99

Produkt

KlappentextYstävyys, vanha talo ja Lapin kesä. Mitä muuta nuori nainen voisi kaivata? Paitsi rakkautta, tietysti. Ianista tulee korvaamaton ystävä, kun Veran maailma kääntyy yllättäen päälaelleen. Edes vetoisat huoneet ja jatkuva remontti eivät haittaa, kun tarjolla on maailman paras asuintoveri sekä kasa vanhoja rakkauskirjeitä vuosikymmenten takaa. Kun väärinymmärrys johtaa toiseen ja talo alkaa paljastaa salaisuuksiaan, ystävykset joutuvat valitsemaan, mikä heille on toisissaan tärkeintä. Sillä aina rakkaus ei huuda ääneen.

Henna Vale on keskisuomalainen kirjailija, joka rakastaa hyviä tarinoita, musiikkia ja lämpeneviä kesäiltoja ystävien seurassa. Hänen teoksensa kertovat ystävyydestä, rakkaudesta ja maailmasta, jossa arjen saa hetkeksi unohtaa.
Details
Weitere ISBN/GTIN9789528058878
ProduktartE-Book
EinbandartE-Book
FormatEPUB
Format HinweisePub Wasserzeichen
Erscheinungsjahr2022
Erscheinungsdatum23.08.2022
Auflage1. Auflage
Seiten250 Seiten
SpracheFinnisch
Artikel-Nr.9804638
Rubriken
Genre9200

Inhalt/Kritik

Leseprobe

1
VERA
- Olet tosiaan huono häviäjä.

En voinut väittää Marialle vastaan.

Sen huomaaminen ei vaatinut suuria ponnistuksia kun katsoi, miten tuijotin viiniini ja tuskailin. Tiesin kuulostavani ärsyttävältä, mutta joskus asialle vain ei voinut mitään. Etenkään silloin, kun hermostus kiersi vatsassani ja lähetti säteitään kaikkialle kehooni.

Istuin valkoisella nahkasohvalla ystäväni kanssa, musiikki soi pehmeästi taustalla ja kynttilänvalo säkenöi kristallisen viinilasini reunoista. Rauhallinen tunnelma ei kuitenkaan tehnyt mitään sisälläni kiertäneelle puristavalle tunteelle.

- Antaisin vaikka vasemman käteni jos tietäisin, mihin muuttaisin.

- Tuo jupina ei ainakaan edesauta asiaa, Maria huomautti, ja melkein inhosin häntä siitä hyvästä. Mutta vain melkein.

- Koska sinun täytyy löytää uusi asunto?

- Niin pian kuin mahdollista, sillä vuokrani nousee heti ensi kuussa. Ymmärrän vuokranantajaani ja hänen tarpeitaan, mutta rahani eivät enää riitä. Maksan nykyistäkin vuokraa vain siksi, että asunto on niin lähellä yliopistoa.

Ääneni oli niin kireä, että puhuminen lähes sattui kurkussani.

Takan edessä Alex huudahti, kun Ian läpsäisi hänen päätään hyväntahtoisesti. Veljesten silmät hohtivat kirkkaan sinisinä liekkejä heijastellen, kun he vilkaisivat meitä ja jatkoivat juttuaan kuin maailmassa ei olisi ollut pientäkään huolen häivää. Onnelliset paskiaiset. Nostin viinilasini huulilleni, ja Alex nosti pulloaan vastaukseksi.

Vietimme iltaa Marian ja Aaronin luona. Olin tehnyt meille lasagnen, ja sen tuoksu leijaili kutsuvana keittiöstä sekoittuen takan hentoon savunhajuun. Olimme aikoneet suunnata myöhemmin johonkin baariin, mutten oikeastaan halunnut lähteä mihinkään. Ehkä väittäisin päätäni särkevän ja menisin murjottamaan yksinäiseen asuntooni.

- Entä Lucas, Maria ehdotti. - Jos hän muuttaisi tänne kanssasi, voisitte jakaa vuokran ja pystyisit ehkä odottamaan pari kuukautta?

Pyöritin hitaasti päätäni sohvan selkänojaa vasten ja nielaisin kurkussani hapon lailla pistelevän katkeruuden. Jos Maria olisi tiennyt, miten kipeään kohtaan onnistui sohaisemaan. En kuitenkaan sanonut sitä ääneen.

- Ajattelin sitä jo. Hänkin opiskelee vielä ja lupasimme, ettemme painostaisi toista muuttamaan. Joten se ei ole ratkaisu.

Ei varsinkaan enää, mutta siitä en ollut vielä valmis puhumaan. Ehkä ensi viikolla, tai ensi vuonna. Seuraava elämäkin olisi ihan jees.

Pitkäaikainen, pitkänmatkan- ja, jos Ianilta kysyttiin, pitkäveteinen poikaystäväni Lucas asui lähes toisella puolella maata Helsingissä. Olimme tavanneet, kun hän oli yöpynyt tuttavieni majatalossa vieraillessaan jossakin kauempana Lapin perukoilla ja kun hän oli hakeutunut vuodeksi tänne opiskelemaan, olimme alkaneet seurustella.

Se vuosi oli ollut yksi elämäni kauneimpia, vaikka olikin liitänyt ohitse liian nopeasti. Kun Lucasin oli täytynyt muuttaa takaisin Helsinkiin, minä olin jäänyt pohjoiseen lopettelemaan talousopintojani.

Sanottiin, että välimatka kasvattaa kiintymystä, mutta jos minulta kysyttiin, se oli täyttä hevonpaskaa. Matkan venyessä kasvoivat vain epäluottamus, haikeus ja yksinäisyys - sekä mustasukkaisuus. Ne taas kääntyivät nopeasti itseään vastaan, niin kuin olin taas kerran joutunut huomaamaan. Huokaisin ja hukutin katseeni viinini kimaltavaan pintaan.

- Entä jos muuttaisit takaisin vanhempiesi luokse?

Ian nauroi jollekin veljensä sanomalle ja silmäni kääntyivät häneen kuin itsestään. Miehen hiukset olivat tummat kuin yö, ja hänellä oli jo pientä karheutta leuassaan. Paras ystäväni näytti niin rentoutuneelta, että huokasin tahtomattani.

Asiaa ei ollut parantanut yhtään se, että Lucas oli helvetin mustasukkainen ja Ian hyvännäköinen mies. Olisin valehdellut jos olisin väittänyt, etten ollut aluksi katsonut häntä kuin jotain muuta kuin ystävääni, mutta olin oppinut tukahduttamaan ne tunteet kauan sitten. Vaikka mitä hyötyä siitäkään oli ollut? Vatsaani väänsi kahta pahemmin ja puristin tiukemmin lasiani. Sydämeni hakkasi ja kämmeneni tuntuivat kosteilta, ja yritin pakottaa itseäni rentoutumaan.

Saatoin toki tunnustaa, että Lucasin mustasukkaisuus oli ollut vain yksi ongelma. Olin ollut haluton lähtemään hänen luokseen, sillä rakastin Lapin villiä luontoa, sen neljää vuodenaikaa, Kemijoen kevyttä virtaa ja tunturien läheisyyttä. Pelkkä ajatuskin pimeästä, märästä ja lumettomasta talvesta autojen ja pakokaasujen keskellä puistatti minua.

Painauduin tiukemmin sohvatyynyjä vasten kuin ne olisivat voineet nielaista minut ja murheeni. Ne olivat pehmeät kuin kesäisen taivaan pilvet, ja hetken unelmoin auringosta, hiekkarannasta ja drinkkilasista palmujen varjossa. Joskin nykytilassani niistäkin varmaan seuraisi vain helvetinmoinen krapula. Nousin pystympään asentoon ja nuolin hajamielisesti pois viinin, jonka onnistuin läikäyttämään kädelleni. Se maistui karvaalta kielelläni ja sai suuni kostumaan.

- Haluaisin vain tietää, missä nukun kahden viikon päästä, jankutin kuin rikkinäinen levy.

- Oletko katsonut vuokrailmoituksia? Ian kysyi yllättäen. Katsoin häntä ja nostin kulmiani.

- Tarkoitatko sitä, joka pitää vuokrata vähintään vuodeksi, sitä jossa epäilyttäviä kasveja, sikailijoita vai yötä päivää bilettäviä opiskelijoita? Niin ja aina voin tietysti valita sen, jolla oli rotta lemmikkinä. Värähdin inhosta ja Ian hymyili.

- Vakavasti puhuen, olen katsonut ne kaikki. Laitoin jopa oman ilmoitukseni, mutta tähän aikaan vuodesta ei ole vapaita asuntoja. Todellinen ongelma on kuitenkin se, etten tiedä, missä olen vuoden päästä, ja se jättää minulle vain muutaman vaihtoehdon... ääneni haipui taas, kun ajatus tämän kaupungin ja näiden ihmisten jättämisestä sai minut surulliseksi.

- Entä jos ottaisit toisen työn?

- En oikein tiedä, vastasin ja purin huultani. - Työskentelen jo neljänä iltana viikossa, ja toisen työn ottaminen siihen rinnalle on vaikeaa. Kysyin pomoltani lisävuoroja, mutta hänellä on jo kolme tarjoilijaa eikä hän pystynyt siihen.

- Jos sinulla on ylimääräistä aikaa, luulisi sinun haluavan käyttää sen opiskeluun ja valmistua nopeammin.

Nostin leukaani myöntymisen merkiksi ja hörppäsin taas viinistäni. Se oli illan toinen lasillinen ja aloin tuntea oloni rennoksi. Olin niin väsynyt tähän kaikkeen, että olisin halunnut vain nukahtaa. Seinällä oleva kello löi terävästi ja avasin silmäni nähdäkseni Ianin tiiviin katseen.

- Mitä? Onko kasvoissani jotain? Pyyhin leukaani nähdäkseni, olinko loiskauttanut siihen viiniä.

- Muuta yhteen minun kanssani.

- Oletko tosiaan sitä mieltä, että se toimisi?

Odotin miehen nauravan, mutta Ian pysyi hiljaa ja kallisti päätään niin, että hiusten latvat lähes hipaisivat hartiaa. Suortuva putosi hänen silmilleen ja halusin pyyhkäistä sen pois, mutta puristin viinilasini jalkaa sen sijaan.

- Miksi ei? Olen rauhallinen, en juhli öitä läpensä ja jos kotonani näkyy rottia, niin helvetti pääsee irti. Voisin kuvitella, ettei kanssani asuminen olisi se huonoin vaihtoehto?

Alex nauroi tuolistaan. - Sanoisin, että tuo on aika vahva ennakko-olettama.

Ian vilkaisi veljeään kulmiensa alta, ja toista kulmaa koristanut lävistys kimalsi takkatulen valossa.

- Pysyhän sinä erossa tästä, pentu. Miehen ääni oli laiska ja lämmin kuin kesäinen tuuli, kun jäisten silmien katse kääntyi takaisin minuun nauliten minut paikalleni.

- Ensinnäkin asut yksiössä, aloitin ja kieltäydyin ajattelemasta päiviä, viikkoja, kuukausia yhdessä huoneessa miehen ja hänen poikaystävänsä kanssa. - On tosin totta, että pidät itsestäsi huolen etkä juhli tai tee laittomuuksia....
mehr