Hugendubel.info - Die B2B Online-Buchhandlung 

Merkliste
Die Merkliste ist leer.
Bitte warten - die Druckansicht der Seite wird vorbereitet.
Der Druckdialog öffnet sich, sobald die Seite vollständig geladen wurde.
Sollte die Druckvorschau unvollständig sein, bitte schliessen und "Erneut drucken" wählen.

Kaipuun kylmä syli

E-BookEPUBePub WasserzeichenE-Book
348 Seiten
Finnisch
Books on Demanderschienen am12.01.20231. Auflage
Vuosia sitten eronnut Elisa Pajamaa löytää internetin deittipalstalta miehen ja lähtee tätä tapaamaan Häkinsalmelle, Kainuun syrjäisimpään korpikylään. Metsän keskellä vaatimattomissa oloissa asuva Daniel Pääkkönen on erikoinen ja moniulotteinen persoona, ja kaiken lisäksi taiteilija, joten Elisalle on tiedossa runsaasti haasteita. Hän ihastuu Danielin lisäksi koko Särkän ränsistyneeseen maatilaan, ja siihen, miten Kainuussa kaikki on niin erilaista kuin hänen kotipuolessaan Hämeessä. Elisa saa olla varpaillaan milloin taloon tunkeutuvan hiipparin, milloin lähitienoolla perimätiedon mukaan vaeltavien aaveiden takia. Lupaavasta alusta huolimatta Elisan ja Danielin välille ei synny tasapainoista suhdetta, vaan tunteet ja tilanteet vaihtuvat tiuhaan tahtiin elämän heitellessä pariskuntaa eri suuntiin. Vaikka rakkaudenkaipuu pitää Elisaa tiukasti otteessaan, hän kokee vaikeuksien keskellä saavansa apua ylhäältä, ja usko onkin yksi kirjan keskeisistä teemoista.

Mariel Aho on 57-vuotias nykyisin hämeenlinnalainen runoilija-kirjoittaja. Hän on julkaissut runokokoelman Tulisydän, pikisydän vuonna 2020, ja nyt on vuorossa hänen esikoisromaaninsa Kaipuun kylmä syli. Romaanin tekstiin kirjoittaja on saanut innoituksensa rakkaudesta Kainuun ihmisiin ja luontoon. Aho on asunut useilla eri paikkakunnilla Etelä-Suomessa, mm. Helsingissä ja Hämeenlinnassa, ja saanut vaikutteita kirjoittamiseen monista eri lähteistä. Kirjoittaja on asunut joitakin vuosia myös Kainuussa, jossa koko teksti sai alkunsa.mehr
Verfügbare Formate
BuchKartoniert, Paperback
EUR19,40
E-BookEPUBePub WasserzeichenE-Book
EUR14,99

Produkt

KlappentextVuosia sitten eronnut Elisa Pajamaa löytää internetin deittipalstalta miehen ja lähtee tätä tapaamaan Häkinsalmelle, Kainuun syrjäisimpään korpikylään. Metsän keskellä vaatimattomissa oloissa asuva Daniel Pääkkönen on erikoinen ja moniulotteinen persoona, ja kaiken lisäksi taiteilija, joten Elisalle on tiedossa runsaasti haasteita. Hän ihastuu Danielin lisäksi koko Särkän ränsistyneeseen maatilaan, ja siihen, miten Kainuussa kaikki on niin erilaista kuin hänen kotipuolessaan Hämeessä. Elisa saa olla varpaillaan milloin taloon tunkeutuvan hiipparin, milloin lähitienoolla perimätiedon mukaan vaeltavien aaveiden takia. Lupaavasta alusta huolimatta Elisan ja Danielin välille ei synny tasapainoista suhdetta, vaan tunteet ja tilanteet vaihtuvat tiuhaan tahtiin elämän heitellessä pariskuntaa eri suuntiin. Vaikka rakkaudenkaipuu pitää Elisaa tiukasti otteessaan, hän kokee vaikeuksien keskellä saavansa apua ylhäältä, ja usko onkin yksi kirjan keskeisistä teemoista.

Mariel Aho on 57-vuotias nykyisin hämeenlinnalainen runoilija-kirjoittaja. Hän on julkaissut runokokoelman Tulisydän, pikisydän vuonna 2020, ja nyt on vuorossa hänen esikoisromaaninsa Kaipuun kylmä syli. Romaanin tekstiin kirjoittaja on saanut innoituksensa rakkaudesta Kainuun ihmisiin ja luontoon. Aho on asunut useilla eri paikkakunnilla Etelä-Suomessa, mm. Helsingissä ja Hämeenlinnassa, ja saanut vaikutteita kirjoittamiseen monista eri lähteistä. Kirjoittaja on asunut joitakin vuosia myös Kainuussa, jossa koko teksti sai alkunsa.
Details
Weitere ISBN/GTIN9789528093930
ProduktartE-Book
EinbandartE-Book
FormatEPUB
Format HinweisePub Wasserzeichen
Erscheinungsjahr2023
Erscheinungsdatum12.01.2023
Auflage1. Auflage
Seiten348 Seiten
SpracheFinnisch
Artikel-Nr.10717155
Rubriken
Genre9200

Inhalt/Kritik

Leseprobe

1. LUKU

Siinä seisoi vaaleanvihreä, isokokoinen puuhökkeli, siinä mäenharjanteella. Se näytti kyllä aivan asumiseen kelpaavalta, sillä eihän Kainuun takametsissä niin nuukaa ollut, miltä joku talo näytti ulkoapäin. Mutta remonttia se olisi kaivannut. Katon reunalaudoitus oli tumman homekerroksen laikuttama ja räystäskourut roikkuivat. Seinistä oli maali pahasti hilseillyt, ja ikkunanpuitteista se oli kulunut kokonaan pois. Ikkunapelleistä ja ikkunanpuittesta ei voinut kuin arvailla minkä väriset ne olivat joskus olleet.

Kunnostamista olisi riittänyt viikkotolkulla, mikäli talonväki olisi niin päättänyt, mutta syystä tai toisesta he antoivat kaiken olla ennallaan. Jykevältä se kiviperustukselle rakennettu talo kuitenkin näytti, ja kaikessa rujoudessaan miltei hellyttävältä. Nimeltään se oli lyhykäisesti Särkkä.

Vastapäätä taloa seisoi harmaatiilinen, moni-ikkunainen navetta, jonka kylkeen oli rakennettu lisäsiiveksi lautarakenteinen liiteri.

Kookkaiden rakennusten välissä jökötti pikkuinen, haalistunut kelovaja, joka oli itsensä isännän polttopuiden säilytystä varten rakentama. Sen takana kasvoi tiheää metsää, mutta muilta reunoiltaan tontilta näkyi varsin avaraa maisemaa. Talon takaa alkoi loiva rinne, jossa kasvoi harvakseltaan korkeita mäntyjä ja taivastapuhkovia kuusia, ja taustalla näkyi koko pitäjän suurimmaksi mainittu vesialue Hautajärvi.

Kelovajan vierestä pääsi suoraan koivua ja muuta lehtipuuta kasvavaan tiheikköön, sinne oli muodostunut juuri havaittavissa oleva polku. Jonkun matkaa piskuista polkua rämmittyään satunnainen kulkija tuli laajalle hakkuuaukealle, jossa ylösalaisin törröttävät puunjuurakot olivat kuin makaavia hirviä. Runsaan varvikkokasvuston ja puunkantojen väleistä sojotti hentoja koivun, männyn ja kuusen alkuja. Siellä olivat seudun parhaat puolukkaapajat.

Syrjäiseltä särkältä kuului milloin mieletön kolske ja pauke, milloin moottorisahan äkäinen jurina, joka jatkui kunnes pimeys laskeutui karujen maisemien ylle. Joskus talon ikkunoista loistivat valot ja sieltä raikui kovaääninen musiikki pitkälle yöhön.

Huhun mukaan talon tunnelma oli ihmeellinen sekoitus vanhoja perinteitä ja nykyaikaa, ja siellä saattoi aistia niin noituuden kuin kristillisen rauhankin läsnäolon. Saman katon alla viihtyivät sielunvihollinen ja haamu, raamattupinot ja hyväntahtoiset henget.

Joillekin ison talon ummehtuneelta tuoksuvat huoneet olivat kiusanteon tai koston tyyssija, toisille taas pelon ja kauhistuksen paikka. Mutta kuka talossa sinnitteli pitkään, tottui yliluonnollisiin ja poistui talosta rohkeampana kuin koskaan.

Särkän talo oli valmistunut juuri ennen talvisotaa, ja se oli alkuun varjeltunut pommituksilta vain siksi, ettei uudisrakennus ollut vielä näkynyt kartoissa. Talon tuleva isäntä oli aloittanut talon pystytyksen hyvissä ajoin ennen rakennusluvan myöntämistä, eikä ollut malttanut odottaa tärkeiden kunnanherrojen päätöksiä, vaan halunnut saada perheelleen katon pään päälle joutuin. Perhe ei ollut lähtenyt evakkoon ajoissa, ja lopulta oli ollut liian myöhäistä lähteä.

Joukko suomalaisia sotamiehiä oli ollut kortteeria pitämässä juuri Särkän talolla. Talo sopi siihen täydellisesti, koska ei ryssä siitä mitään tiennyt. Siinä oli sitten tullut jotain käsirysyä, kun talo oli täynnä hermostunutta väkeä, ja lopulta oli käynyt niin, että talon nuori emäntä oli saanut suomalaissotilaan kivääristä vahingonlaukauksen päähänsä. Talon ensimmäisen pariskunnan yhteinen elämäntaival oli siis jäänyt lyhyeksi.

Sittemmin vihollinen oli saanut selville, että Särkällä oli asuinrakennus, ja alkanut pommittaa sitä. Itse talo oli säästynyt tykistötulen osumilta, mutta yksi pommi oli osunut lähelle; yksi pihan reunalla kasvavista paksurunkoisista männyistä oli keskeltä poikki.

Sotien jälkeen talolla oli ollut peräjälkeen neljät eri omistajat, mutta jokaisen taloa isännöineen pariskunnan avioliitto oli ennemmin tai myöhemmin ajautunut karille. Talon nykyisen isännän Daniel Pääkkösen kolmas vaimo oli lähtenyt omille teilleen jo kaksi vuotta sitten, joten Särkän tilan huono-onninen historia oli taas saanut jatkoa.

Pääkkösen omistamaa Särkkää ympäröi mystinen ilmapiiri, sillä uskovainen isäntä oli nähnyt, miten legioona piruja oli uhannut taloa ulkoapäin. Sisällä liikuskelevien enkeleiden ansiosta nämä eivät olleet kuitenkaan päässeet sisälle, vaan olivat joutuneet luovuttamaan vallan taivaallisille joukoille. Se tarkoitti sitä, että rauha oli se, joka lopulta ympäröi taloa.

Ei Daniel ollut talon historiasta koskaan mitään piitannut, koska oli kaikenlaisiin outouksiin tottunut jo aikoja sitten. Hän piti niitä sangen arkipäiväisinä ja vähäpätöisinä, ja ne saivat hänet korkeintaan kohauttamaan olkapäitään. Jumala oli kuitenkin se, joka pahankin voimia hallitsi.

Omalaatuiselle ukolle Särkkä olikin nimenomaan rauhan tyyssija. Koti, johon hän täällä maallisessa elämässä oli kiintynyt, ja jossa hän halusi asua hamaan loppuun saakka. Siitä asiasta hän oli saanut ilmestyksen jo vuosia sitten; hän asuisi Särkällä aina siihen hetkeen asti, kun Jeesus tulisi noutamaan omansa maan päältä.

Välillä Särkkä ympäristöineen oli paksun savun peitossa, kun ukko poltteli vanhaa sohvaa tai itse rakentamaansa tervahautaa jossain kauempana tontilla. Silloin savu tuoksui hyvältä.

Pihapiiriä ympäröivä nurmi oli kasvanut puolimetriseksi heinikoksi, ja sen seasta törrötti ohuita pajun ja koivun taimia.

Viikatteella Daniel niitti heinikot kerran, pari kesässä. Pihan oheneva sepelikerros oli aikaa sitten päästänyt lävitseen vahvat pihasaunio- ja voikukkakasvustot, ja se ruohottui vauhdilla.

Kaikenlaisia kapineita, renkaita ja muuta roinaa oli pitkin pihamaata ja tonttia.

Kiinteistön turmiollinen tila johtui ehkä juuri siitä, että viimeisin talonemäntä oli lähtenyt kaksi vuotta sitten, eikä muilla asukkailla ollut taitoja pitää järjestystä yllä. Talon muut asukkaat olivat Danielin pojat Tom ja Petteri, hänen ensimmäisen avioliittonsa hedelmät. Tom oli vasta neljätoistavuotias, ja keskimmäinen poika Petteri oli jo nuori aikuinen. Vanhin poika Tino oli täysi-ikäiseksi tultuaan muuttanut Savonlinnaan.

Pääkkösen pitkäaikainen liitto poikien äidin Anitan kanssa oli päättynyt katkeraan eroon jo silloin, kun Tom oli ollut pieni, taaperoikäinen vauva.

Syrjäseudulla kun asui, Pääkkönen oli todennut vaimon hankkimisen olevan kovin työlästä puuhaa. Ensimmäisen eron jälkeen hän oli kokeillut kaikkia mahdollisia keinoja löytää itselleen emäntä, ja tutkinut seuranhakupalstoja aina ulkomaita myöten, mutta noiden naimakauppojen luotettavuudesta hän ei ollut koskaan oikein vakuuttunut. Hän luopui yrityksistä löytää vaimo ulkomailta, kun vaimoehdokkaat alkoivat vaatia rahaa matkustaakseen Suomeen.

Internetin ihmeitä tekevä vaikutus alkoi kuitenkin heijastua voimakkaasti hänen naissuhteisiinsa, ja seuranhakemisen helppous teki hänestä jopa hiukan huolimattoman. Kului useita vuosia Pääkkösen seurustellessa eri naisten kanssa milloin paremmalla, milloin huonommalla menestyksellä, kunnes hän vihdoin sai astella toistamiseen avioliiton satamaan. Mutta liitto Hannele Siikaisen kanssa jäi kovin lyhyeksi kestettyään vain vaivaiset puoli vuotta.

Vuoden kuluttua toisesta avioerosta vietettiin Särkällä jo Pääkkösen kolmansia häitä. Kolmas vaimo oli nimeltään Birgitta Puputti. Kyseinen avioliitto kesti ruhtinaalliset neljä vuotta, mutta senkin päädyttyä eroon alkoi hiipua Danielin toivo paremmasta täällä maallisissa. Sillä tätä kolmatta eroa hän ei enää tahtonut kestää. Neljättä vaimoa hänellä ei näköpiirissään ollut, nämä viikonloppuvierailijat kun olivat yleensä sellaisia...
mehr

Autor

Mariel Aho on 57-vuotias nykyisin hämeenlinnalainen runoilija-kirjoittaja. Hän on julkaissut runokokoelman Tulisydän, pikisydän vuonna 2020, ja nyt on vuorossa hänen esikoisromaaninsa Kaipuun kylmä syli. Romaanin tekstiin kirjoittaja on saanut innoituksensa rakkaudesta Kainuun ihmisiin ja luontoon. Aho on asunut useilla eri paikkakunnilla Etelä-Suomessa, mm. Helsingissä ja Hämeenlinnassa, ja saanut vaikutteita kirjoittamiseen monista eri lähteistä. Kirjoittaja on asunut joitakin vuosia myös Kainuussa, jossa koko teksti sai alkunsa.
Weitere Artikel von
Aho, Mariel