Hugendubel.info - Die B2B Online-Buchhandlung 

Merkliste
Die Merkliste ist leer.
Bitte warten - die Druckansicht der Seite wird vorbereitet.
Der Druckdialog öffnet sich, sobald die Seite vollständig geladen wurde.
Sollte die Druckvorschau unvollständig sein, bitte schliessen und "Erneut drucken" wählen.
E-BookEPUBePub WasserzeichenE-Book
560 Seiten
Finnisch
Books on Demanderschienen am21.02.20241. Auflage
Kolmaz Ebrentis on tavallinen poika, harmaata massaa, jota kukaan ei huomaa, mutta salaisesti hän ajattelee, että hän haluaisi olla enemmän. Kerran ollessaan kotikaupunkinsa ulkopuolella liitolautailemassa, hän kuulee päässään äänen, joka pyytää poikaa tulemaan raunioituneeseen palatsiin. Epäröityään tovin Kolmaz voittaa pelkonsa ja menee sisälle, jossa hän kohtaa palatsin voiman, entiteetin, joka asustaa aaveen muodossa kätkeytyneenä suureen seinämuraaliin. Voima lupaa Kolmazille, että se auttaa poikaa saavuttamaan elämässä suuria asioita, jos Kolmaz lupautuisi olemaan välikätenä aaveen suunnittelemassa kostossa. Lopulta Kolmaz myöntyy auttamaan, mutta ei arvaakaan, minkälaiseen sopimukseen on astunut, sillä se on vaarassa uhata niin pojan kuin hänen perheensä tulevaisuutta, puhumattakaan minkälaista tuhoa hän on sysäämässä yhteiskunnan harteille.

Olen vantaalainen kirjailija. Kirjoitan pääosin scifi- ja fantasiakirjoja.mehr
Verfügbare Formate
BuchKartoniert, Paperback
EUR32,00
E-BookEPUBePub WasserzeichenE-Book
EUR19,99

Produkt

KlappentextKolmaz Ebrentis on tavallinen poika, harmaata massaa, jota kukaan ei huomaa, mutta salaisesti hän ajattelee, että hän haluaisi olla enemmän. Kerran ollessaan kotikaupunkinsa ulkopuolella liitolautailemassa, hän kuulee päässään äänen, joka pyytää poikaa tulemaan raunioituneeseen palatsiin. Epäröityään tovin Kolmaz voittaa pelkonsa ja menee sisälle, jossa hän kohtaa palatsin voiman, entiteetin, joka asustaa aaveen muodossa kätkeytyneenä suureen seinämuraaliin. Voima lupaa Kolmazille, että se auttaa poikaa saavuttamaan elämässä suuria asioita, jos Kolmaz lupautuisi olemaan välikätenä aaveen suunnittelemassa kostossa. Lopulta Kolmaz myöntyy auttamaan, mutta ei arvaakaan, minkälaiseen sopimukseen on astunut, sillä se on vaarassa uhata niin pojan kuin hänen perheensä tulevaisuutta, puhumattakaan minkälaista tuhoa hän on sysäämässä yhteiskunnan harteille.

Olen vantaalainen kirjailija. Kirjoitan pääosin scifi- ja fantasiakirjoja.
Details
Weitere ISBN/GTIN9789528081852
ProduktartE-Book
EinbandartE-Book
FormatEPUB
Format HinweisePub Wasserzeichen
Erscheinungsjahr2024
Erscheinungsdatum21.02.2024
Auflage1. Auflage
Seiten560 Seiten
SpracheFinnisch
Artikel-Nr.13944998
Rubriken
Genre9200

Inhalt/Kritik

Leseprobe

ENSIMMÄINEN LUKU

Päivä planeetta Merbidelillä oli kaunis. Kevät oli tulossa ja ilma oli jo täyttynyt ensimmäisten Parglyonskasvien tuoksuilla. Tämä lajike parin muun kasvin ohella olivat ainoat, jotka menestyivät planeetan armottoman ja vahingollisen auringon säteilyn alla ilman keinotekoista suojaa. Elämän luoja ja joskus sen tuhoaja, oli korkealla taivaalla, joka säihkyi vaalean keltaisen eri sävyissä. Yhtään pilveä ei ollut näkyvissä. Ei voinut olla parempaa alkua uudelle viikolle. Ei todellakaan. Koko luonto näytti hymyilevän jokaiselle ihmiselle tällä puolella taivaan kappaletta. Upea ilma ei voinut olla heijastumatta ihmisten kasvoilta, kun he suorittivat jokapäiväisiä tehtäviään.

Ihmisillä, joilla oli mahdollisuus työskennellä ulkosalla Nefticon-kaupungissa, näyttivät sädehtivän kilpaa paistavan auringon loisteen kanssa. Kaupungin suurella markkinatorilla riitti vilskettä, kun myyjät olivat tuoneet esille tuotteitaan jo aikaisin aamulla, kun taivas oli vielä synkän vihreä eikä aamun kajo ollut koskettanut taivaanrantaa ja ilman happipitoisuus oli alkanut nousta tyydyttävälle tasolle keinotekoisten happigeneraattoreiden avulla. Planeetan maaperässä oli suuria kaasukertymiä, joiden kanavat ulottuivat syvälle maaperään, eikä niitä oltu vielä tähän mennessä saatu kanavoitua niin, ettei maan pinnalle yöaikaan pursuavat kaasut olisivat tehneet planeetasta vaarallista asua. Kaasun purkautuminen kiihtyi iltamyöhällä, mikä pakotti öisin ulkona liikkuvat henkilöt kantamaan mukanaan happivarantoja. Aamusella puolestaan auringon vaikutus alkoi vaikuttaa ja kaasun purkaukset vähenivät siedettävälle tasolle, mikä antoi kaupunkiin ripotelluille hapetuslaitteille mahdollisuuden syytää ilmakehään riittävästi elintoimintoja ylläpitävää hengitysilmaa. Auringon ja kaasun syklillä oli tiedossa oleva vuorovaikutus, mutta vielä kukaan ei ollut onnistunut löytämään punaista lankaa, jolla he olisivat saaneet kaasun muodostuksen vähenemään siinä määrin, ettei asukkaiden olisi tarvinnut tukeutua teknologian apuihin normaalissa elämässään.

Imperiumi oli antanut jokaiselle taloudelle mittarit, joilla he pystyivät seuraamaan happitasojen kehitystä ennen kuin astuivat ulos. Prosessista oli jo muodostunut rutiininomainen toimenpide kaikille aamutuimaan ulos lähteville, ettei toimintoon juurikaan kiinnittänyt mitään huomiota, sillä rutiini oli jo niin iskostunut ihmisten motorisiin virikkeisiin, ettei ulkona koskaan nähty ihmisiä, jotka olisivat kärsineet hapen puutteesta. Tai, jos näin sattuisi käymään, apua oli varmasti saavilla nopeasti, sillä ihmisillä oli pieni varalaite useimmiten mukanaan ja lisäksi kaikilla kiinteistöillä oli vähintään yksi varalaite.

Historian havinassa, planeetan vasta muodostaessa vakituisempaa asutusta, oli ollut muutamia harvoja tapauksia, joissa joku onneton oli, ehkä hieman paikallisessa juomapaikassa ottaneena unohtanut tarkistaa, kuinka tyydyttävää ulkoilma oli ollut ja lähtenyt selvittämään tietänsä kotiin, mutta olivat tuupertuneet joidenkin askelien jälkeen hapen vähyyteen. Epäonnekseen kukaan ei ollut sattunut kulkemaan lähistöllä tarjoamassa apua, eikä automaattiset hälytysjärjestelmät vielä olleet käytössä, ja kun uhrit oli löydetty ja kiidätetty ensiapuun, oli ollut jo liian myöhäistä. Nykyisin ilman tarkkailu oli jokaiselle niin automaattista, että vastaavilta tapauksilta oltiin vältytty, sillä jo esikoululaiset opastetaan tarkistamaan ilmanlaatu ennen kuin he menevät ulos.

Teknologiset innovaatiot olivat saapuneet auttamaan planeetan väestöä ja niinpä useimmat hyväksyivät pienen sirun ihonsa alle, joka antoi varoituksen, jos ilman kriteerit eivät täyttyneet.

Toinen vilkas paikka kaupungissa oli suuri puisto, jossa kirkkaana kevätpäivänä puistotyöntekijät olivat töissä korjaamassa menneen talven vahinkoja. Vaurioituneita kasveja ja pensaita poistettiin ja istutettiin uutta tilalle. Puita leikattiin muotoon, jotka oli määritelty tiukasti Hänen Majesteettinsa puistoosastolle. Muodot olivat samat kaikille, joilla varmistettiin harmonian säilyminen, sillä Majesteetti oli erittäin tarkka yksityiskohdissa. Satunnaiselle puistossa kulkijalle ei ollut niin väliä, mitä muotoa puut noudattivat tai, kuinka ne oli ryhmitelty, mutta työntekijät tiesivät, ettei erivapauksia sallittu.

Nefticon, joka oli pienin rakennusryhmittymä planeetalla, oli annettu lupa käyttää titteliä: kaupunki. Siellä oli vain muutamia taivaalle kurkottavia pilvenpiirtäjiä. Muut rakennukset olivat hyvin tavanomaisia, matalia ja kompakteja. Merbidel, joka oli yksi 55:stä planeetasta, joka muodosti imperiumin, sisälsi lukemattomia muita suurempia kaupunkeja, mutta monille Nefticon oli juuri se oikean kokoinen. Yksi markkinatori, yksi suuri puisto. Riittävästi palveluita. Eivät asukkaat muuta tarvinneetkaan. Monet kaupunkilaiset olivat paljasjalkaisia, koska he eivät nähneet mitään tarvetta muuttaa muualle. Pienemmät paikat olivat puutteellisia julkisissa palveluissa ja suuret megakaupungit olivat liian rauhattomia.

Monet ihmiset sanoivat, että juuri puisto oli kaupungin kaunein paikka, ja he toivat mielellään vieraansa juuri puistoon heti ensimmäiseksi, kun he näyttivät paikkoja. Eikä kukaan vieraista ollut koskaan vastustellut tai esittänyt vastakritiikkiä kohteesta. Jollain tapaa puisto kuvasti koko kaupungin identiteettiä. Se oli kompakti, hyvin hoidettu, rauhallinen. Ja, kun ajatteli, että kaupungin ulkopuolella oli vain karua erämaata kullanhohtoisine hiekkoineen ja kitukasvuisine kasveineen, niin matkan jälkeen monet varmaan olivat tyytyväisiä, kun pääsivät rentoutumaan pieneen ja idylliseen keitaaseen.

Kaikki puiston kasvillisuudet peitettiin automaattisesti suojaavilla lasikuvuilla, kun aurinko alkoi laskea ja elinolosuhteet muuttuivat haasteellisemmaksi. Lasikuvut lukivat jatkuvasti auringon tarjoamaa säteilyä ja kontrolloivat kasvin elinolosuhteita. Jos havaittiin suurta muutosta, tietokoneohjelma sääti uudet asetukset silmänräpäyksessä. Lämmitystä ei erityisemmin tarvittu, sillä kuvut pystyivät muuntamaan auringon säteet kasveille otollisiksi annoksiksi, joten puiston hoito oli pitkälti automatisoitu, mutta puistoosastoa hallitsija ei ollut lakkauttanut, sillä toisinaan hän halusi itsekin piipahtaa katsomassa kasvien loistoa ja keskustella työntekijöiden kanssa, vaikka planeetta ei ollutkaan hallinnon keskipisteessä.

Lyhyesti sanottuna päivä oli mitä mainioin. Paitsi Kolmaz Ebrentisille, joka istui heidän talonsa toisessa kerroksessa. Hän istui huoneessa, joka oli rakennuksen eteläpuolella, ja josta aukeni näkymät matalien puiden yli suoraan puistoon, jossa käyskenteli ihmisiä siellä täällä. Hän olisi ollut valmis maksamaan melkein mitä vain, jos olisi päässyt itsekin puistoon, sillä istuminen sisällä upealla säällä oli suorastaan vääryys.

Kolmaz oli opiskeluhuoneessaan, jossa hän osallistui tuntityöskentelyyn lukujärjestyksen mukaisesti. Tyyny, jolla Kolmaz istui ja tietokonepääte lattialla hänen oikealla puolellaan, olivat ainoat merkittävät elementit koko tilassa. Hänen matematiikan opettajansa Boncar Baltramin hahmo oli piirtyneenä suurelle valkoiselle seinälle Kolmazin edessä. Opettaja piirsi seinälle kaavioita kädessään pitämällä kynällä ja selitti niiden merkityksiä. Itse asiassa opettaja ei edes ollut samassa tilassa Kolmazin kanssa, vaan kuva oli projektio, jonka oppilaan tietokone synnytti seinälle. Baltram oli muutaman kilometrin päässä omassa työpisteessään Nefticonin kansallisessa oppimiskeskuksessa, josta hänen luentonsa lähetettiin kaikille tunnille osallistuvien opiskelijoiden laitteisiin. Kolmazin ohella tunnilla oli 25 muuta oppilasta ja tämä oli heidän viimeinen tuntinsa. Kolmaz oli tyytyväinen, että päivän opiskelut tulivat kohta päätökseen, sillä hän ei tahtonut pystyä keskittymään typeriin kaavioihin, kun ulkona oli niin upea päivä. Toistuvasti Kolmazin katse harhautui seinästä kohti suurta ikkunaa, joka peitti melkein puolet seinäpinta-alasta hänen vasemmallaan. Monesti hän...
mehr