Hugendubel.info - Die B2B Online-Buchhandlung 

Merkliste
Die Merkliste ist leer.
Bitte warten - die Druckansicht der Seite wird vorbereitet.
Der Druckdialog öffnet sich, sobald die Seite vollständig geladen wurde.
Sollte die Druckvorschau unvollständig sein, bitte schliessen und "Erneut drucken" wählen.

Ohdakemaa 12

E-BookEPUBePub WasserzeichenE-Book
352 Seiten
Finnisch
Books on Demanderschienen am03.11.20221. Auflage
Ohdakemaa- sarjan kahdestoista osa koostuu kolmesta erillistä, mutta yhteen nivoutuvasta tarinasta, jotka paljastavat Warginmaan kansan salaisuuden. Jaewulka on kahden Vaeltajaystävänsä, Jefryn ja Daniyeelin kanssa kerännyt tietoa omista warginmaalaisista sukujuuristaan ja erityisesti Susisieluista, joista läntisissä valtakunnissa on kuultu vain huurupäitten puheita. Kun Jaewulkan veli, hieman kahelinakin pidetty Jelizei ilmestyy Warginmaahan mukanaan seuralainen, jota Jaewulka ei välttämättä olisi toivonut tapaavansa, käynnistyy muutosten sarja useammankin ihmisen elämässä. Jelizei haluaa rakentaa rauhaa, mutta toivoo voivansa myös muuttaa omaa elämäänsä. Daniyeelilla ja Jefryllä on omat osuutensa tuossa viiden ihmisen välisessä draamassa, eikä mikään ole yksinkertaista, kun mukana on myös muutama nelijalkainenkin ystävä. Jelizei lukee vanhoja warginmaalaisia tarinoita silläkin uhalla, että sekoaisi niistä entisestään, ja tekee lopulta oman, viisaan ja rakkaudellisen ratkaisunsa. Jaewulka kertoo, mitä hänelle ja hänen ystävilleen tapahtui Jelizein saapumisen myötä, ja kahdessa muussa osassa edesmenneet ihmiset, kuten kuningatar Jelizia, kertovat omat tarinansa, joissa niissäkin esiintyy muutama huurupää ja Susisielukin. Sarjan jatko-osista kerrotaan osoitteessa: www.ohdakemaa.blogspot.fi

T. H. Hukka on mielenterveystyössä toimiva psykologi ja neuropsykiatrinen valmentaja, joka kirjoittaa sekä nykyaikaan sijoittuvia "luuseritarinoita" että sadunomaista psykologista fantasiaa (Ohdakemaa-sarja). Hän pitää myös mielenterveyttä ja arvopohjaista elämäntapaa käsittelevää blogia "Mieli hukassa". T. H. Hukan kirjoituksissa yhdistyvät ammatillinen asiantuntijuus ja omien neuropoikkeavien piirteitten kautta saatu kokemusasiantuntijuus. www.mielihukassa.blogspot.com www.ohdakemaa.blogspot.commehr
Verfügbare Formate
BuchKartoniert, Paperback
EUR21,30
E-BookEPUBePub WasserzeichenE-Book
EUR11,99

Produkt

KlappentextOhdakemaa- sarjan kahdestoista osa koostuu kolmesta erillistä, mutta yhteen nivoutuvasta tarinasta, jotka paljastavat Warginmaan kansan salaisuuden. Jaewulka on kahden Vaeltajaystävänsä, Jefryn ja Daniyeelin kanssa kerännyt tietoa omista warginmaalaisista sukujuuristaan ja erityisesti Susisieluista, joista läntisissä valtakunnissa on kuultu vain huurupäitten puheita. Kun Jaewulkan veli, hieman kahelinakin pidetty Jelizei ilmestyy Warginmaahan mukanaan seuralainen, jota Jaewulka ei välttämättä olisi toivonut tapaavansa, käynnistyy muutosten sarja useammankin ihmisen elämässä. Jelizei haluaa rakentaa rauhaa, mutta toivoo voivansa myös muuttaa omaa elämäänsä. Daniyeelilla ja Jefryllä on omat osuutensa tuossa viiden ihmisen välisessä draamassa, eikä mikään ole yksinkertaista, kun mukana on myös muutama nelijalkainenkin ystävä. Jelizei lukee vanhoja warginmaalaisia tarinoita silläkin uhalla, että sekoaisi niistä entisestään, ja tekee lopulta oman, viisaan ja rakkaudellisen ratkaisunsa. Jaewulka kertoo, mitä hänelle ja hänen ystävilleen tapahtui Jelizein saapumisen myötä, ja kahdessa muussa osassa edesmenneet ihmiset, kuten kuningatar Jelizia, kertovat omat tarinansa, joissa niissäkin esiintyy muutama huurupää ja Susisielukin. Sarjan jatko-osista kerrotaan osoitteessa: www.ohdakemaa.blogspot.fi

T. H. Hukka on mielenterveystyössä toimiva psykologi ja neuropsykiatrinen valmentaja, joka kirjoittaa sekä nykyaikaan sijoittuvia "luuseritarinoita" että sadunomaista psykologista fantasiaa (Ohdakemaa-sarja). Hän pitää myös mielenterveyttä ja arvopohjaista elämäntapaa käsittelevää blogia "Mieli hukassa". T. H. Hukan kirjoituksissa yhdistyvät ammatillinen asiantuntijuus ja omien neuropoikkeavien piirteitten kautta saatu kokemusasiantuntijuus. www.mielihukassa.blogspot.com www.ohdakemaa.blogspot.com
Details
Weitere ISBN/GTIN9789528058274
ProduktartE-Book
EinbandartE-Book
FormatEPUB
Format HinweisePub Wasserzeichen
Erscheinungsjahr2022
Erscheinungsdatum03.11.2022
Auflage1. Auflage
ReiheOhdakemaa
Reihen-Nr.12
Seiten352 Seiten
SpracheFinnisch
Artikel-Nr.10137150
Rubriken
Genre9200
Verwandte Artikel

Inhalt/Kritik

Leseprobe

I LUKU

Oli kulunut jo vuosia siitä, kun minä ja kaksi ystävääni, Vaeltajaveli Daniyeel ja Vaeltajasoturi Jefry, olimme päättäneet lähteä Ohdakemaasta ja vaeltaa Warginmaahan. Olin kokenut tehneeni velvollisuuteni omaa kansaani ja kuningastamme kohtaan, ja olevani vapaa elämään omalla tavallani, siellä minne Henki minut johdattaisi. Olin luopunut isoäitini, kuningatar Mormessan, minulle määräämästä asemasta Molcavarathian käskynhaltijana, ja auttanut sitten hänet turvaan häntä vastaan juonittelevilta molcavarathialaisilta. Kun hän sitten kuoli sairauteensa äitini synnyinkodissa, Ristikallion linnassa, koin vapautuneeni pelosta, vihasta ja katkeruudesta häntä kohtaan, vaikka hän olikin tehnyt eläessään paljon pahaa monille ihmisille; myös omalle pojalleen, minun isälleni Moroganille.

Koska mikään ei enää erityisemmin sitonut minua Ohdakemaahan, olin jättänyt äitini ja pikkuveljeni, ja kulkenut vaelluskumppaneitteni kanssa itään, Rajasoitten yli, Warginmaan vuoristoiselle seudulle. Meistä kaikista oli tullut Vaeltajia; sellaisia ihmisiä siis, joita oli aikoinaan Molcavarathiassa nimitetty vähätellen, kauhistellen tai paheksuen huurupäiksi tai hourupäiksi , ja pahimmillaan vangittu, kidutettu ja tapettu.

Warginmaassa meidänlaisiamme ei uhattu, vaan meille osoitettiin vähintäänkin samantasoista arvoa kuin muillekin eläville olennoille. Jotkut warginmaalaiset jopa kunnioittivat elämäntapaamme enemmän kuin tavallista elämänuraa, ja saattoivat toivoa ja odottaa saavansa meiltä jonkinlaista apua vaikeuksiinsa, tai opetusta hengelliseen etsintäänsä. Pidimme majapaikkanamme sitä syrjäistä vuoristomökkiä, jossa olin asunut perheeni kanssa silloin, kun isäni prinssi Moroganin oli pitänyt piileskellä äitiään, joka oli vainonnut häntä saatuaan tietää hänen maanpetturuudestaan Neljän Valtakunnan Sodassa.

Tuo mökki oli minulle täynnä muistoja, joista osa oli hieman kipeitä, mutta osa hyvinkin lämpimiä ja rakkaita. Eläessäni Warginmaassa olin saanut pikkuveljen, Jelizein, jota olin luullut täysveljekseni, kunnes vuosia myöhemmin äitini oli kertonut rakkaussuhteestaan ruhtinas Regueliin, serkkupuoleensa. Reguel oli äitini Jiskan isän, Nathanaelin, velipuoli. Vanhempieni liitto oli ollut yhteisymmärryksessä pystytetty kulissi; olihan myös isälläni ollut salaisuus, jonka hän paljasti minulle vasta aikuistuttuani. Hän oli ylläpitänyt vuosikausia rakkaussuhdetta Ohdakemaan kuninkaaseen, Rowen Didrikinpoikaan.

Kun olin asunut tuossa vaatimattomassa vuoristomökissä ystävieni kanssa jonkin aikaa, saimme sinne vieraiksemme isäni ja hänen rakastettunsa Rowenin. Rowen oli tuolloin luopunut Ohdakemaan kruunusta ja pyytänyt ystäväänsä Reguelia ottamaan hallitsijan aseman hänen sijastaan. Äitini oli mennyt naimisiin Reguelin kanssa, ja heistä oli tullut Ohdakemaan uusi hallitsijapari. Velipuolestani Jelizeista oli siten tullut kruununperijä, ja edesmenneen kuningatar Mormessan tahdosta hän oli myös Molcavarathiaan perustetun hallintoneuvoston jäsen.

Isäni ja Rowen viipyivät luonamme Warginmaassa jonkin aikaa, ja saatoin nähdä, että he kumpikin pitivät ystävistäni Daniyeelista ja Jefrystä, ja luultavasti ymmärsivät senkin, miksi myös minä viihdyin noitten kahden nuorenmiehen seurassa. Ja minä saatoin nähdä, millaisista syistä isäni ja Rowen olivat ystävystyneet, rakastuneet ja kiintyneet toisiinsa, ja olin onnellinen isäni puolesta. Muutaman viikon päästä he kaksi jatkoivat matkaansa Valloittamattomille Maille. He aikoivat kulkea Warginmaan vuoristojen ohitse, Itäisen Veden itäpuolta pohjoiseen, yrittäen löytää syrjäisen reitin Vaskikallion kylään, jonne oli vuosien mittaan vaeltanut myös muita Ohdakemaassa eläneitä ihmisiä. En kuullut isästäni pitkään aikaan mitään, enkä tavannut vuosikausiin myöskään ketään ohdakemaalaisia; en edes äitiäni tai veljeäni.

Kesäaikaan kiertelin ystävieni kanssa Warginmaan eri suunnilla, eikä meitä aina välttämättä tavoitettu, vaikka joku olisi yrittänytkin toimittaa meille viestejä läntisiltä seuduilta. Oleskelimme ajoittain täysin asumattomillakin seuduilla, kun etsimme tiettyjä erakkoina eläviä warginmaalaisia löytääksemme tietoa yhteisistä sukujuuristamme ja esi-isistämme. Jossakin vaiheessa, kun kävimme pitkästä aikaa Warginmaan kuninkaanlinnan kylässä, saimme kuulla, mitä perheelleni kuului. Tuolloin sain tietää, että Jelizei aiottiin kihlata Argillan kruununprinsessalle, Rodanille. Kotimökkiin palattuani sain myös käsiini sinne toimitetun kirjeen Ivida Igorintyttäreltä, jossa hän kertoi, että itämolcavarathialainen ystäväni Daresha oli saanut lapsia entisen sulhaseni, Ivor Igorinpojan kanssa.

En kuitenkaan halunnut matkustaa länteen tervehtimään ketään heistä, koska en erityisemmin kaivannut minkään valtakunnan ylimysväkeä, tai ylipäätään isoja kansanjoukkoja. Mutta muistin ystäviäni ja perhettäni rukouksissani, ja aika ajoin ikävöin jossain määrin heitä kutakin, ja toisinaan ikävöin myös kotiseutuani Itäisessä Vuoristossa. Ilman Daniyeelia ja Jefryä olisin ehkä ajoittain tuntenut yksinäisyyttä, mutta heidän kanssaan eläessäni en koskaan ollut vailla juttuseuraa, enkä myöskään lohduttavaa olkapäätä.

Nuo kaksi ystävääni olivat minulle yhtä rakkaita kuin lapsuudenperheeni oli ollut. Rakastin heitä kumpaakin, joskin osittain eri tavoin. Jefryn olin tuntenut olevan ikään kuin minun ruumiini; tai ainakin olin tuntenut jollain tapaa eläytyväni hänen ruumiilliseen olemukseensa enemmän kuin omaani. Daniyeel taas oli ollut minulle erityisen merkityksellinen jo silloin, kun olin ollut vielä melkein lapsi. Hän oli viipynyt jonkin aikaa kodissani Ristikallion linnassa, ja olin kokenut hänen ymmärtävän minua paremmin kuin kukaan toinen siihen saakka, vaikkemme loppujen lopuksi saaneetkaan viettää paljoa aikaa keskenämme. Minusta tuntui ajoittain kuin Daniyeel olisi jonkinlainen ylevämpi ja viisaampi osa minun mieltäni; se osa, jonka täytyi aika ajoin ottaa hallinta niistä vähemmän viisaista puolista minussa.

Minun oli ollut vaikea myöntää edes itselleni sitä, että olin ollut silloin nuorempana jollain tavoin ihastunutkin Daniyeeliin; rohkenematta kuitenkaan edes kuvitella, että hän pystyisi vastaamaan ihailuuni. Hän ei ollut koskaan osoittanut minua kohtaan romanttista kiinnostusta, enkä olisi halunnut kiusaannuttaa häntä ilmaisemalla itsekään mitään sellaista. Niinpä Daniyeel oli ollut minulle enemmänkin kuin ystävä ja veli, ja jos jotakin romanttista olin toivonut kokevani häneen liittyen, niin se olisi ollut tarve iloita Jefryn puolesta, että hän saisi Daniyeelilta vastakaikua omille tunteilleen. Jefry oli rakastunut Daniyeeliin, kun taas minä ja Jefry emme olleet koskaan olleet romanttisesti ihastuneet toisiimme. Välillämme oli kyllä rakkaudellista kiintymystä, jollainen olisi saattanut toimia jonkinlaisessa ystävyysliitossa, jos meidän olisi pitänyt olosuhteitten pakosta mennä naimisiin. Jefry oli aikoinaan kosinutkin minua, koska hän ei olisi voinut elää isänsä valtakunnassa mieskumppaninkaan kanssa, ja koki yksinäisyyttä. Samalla hän oli toivonut voivansa auttaa minua, koska minä olin tuolloin ajautunut vaikeuksiin hylättyäni kihlattuni, prinssi Morishin.

Tuolloin en kuitenkaan halunnut ryhtyä Jefryn elämänkumppaniksi, koska olin melko järjettömästikin ihastunut Ivor Igorinpoikaan, eikä Ivorkaan olisi halunnut luopua minusta. Purin kihlaukseni Ivorin kanssa vasta kun olin itse ymmärtänyt, etten haluaisi hänen vaimokseen, tai ylipäätään kenenkään vaimoksi. Mutta tuohon pisteeseen päästäkseni minun oli harhailtava aikani ja eksyttävä melko perusteellisesti, kunnes nöyrryin myöntämään, että olin johtanut sekä itseäni että Ivoria harhaan kevytmielisen ihastuksen ja ystävyydenkaipuun vuoksi. Vapauduttuani tuosta kihlauksesta päätin, etten ryhtyisi kenenkään vaimoksi enkä...
mehr